Shingo Ohgamin haastattelu talvileirillä 2008

kategoriassa: Artikkelit | 0

Shingo Ohgamilla 7.dan Wadokai on monen kymmenen vuoden kokemus budolajeista ja hän on usein vieraillut myös Suomessa opettamassa. Sensei Ohgami oli SKW:n talvileirillä 5.-7.12. pääohjaajana ja sain lauantain harjoitusten välissä sopivan tilaisuuden tehdä hänelle pienen haastattelun.

Niko Utriainen: Olet harjoitellut karatea jo usean vuosikymmenen ajan. Kuinka vanha olit, kun aloitit karaten harjoittelun?

Shingo Ohgami: Aloitin 18-vuotiaana.

NU: Miksi aloitit karaten harjoittelun? Olitko kiinnostunut lajista vai kuuluiko se opintoihin?

SO: Karate ei ollut silloin niin suosittua, kuin tänään. Kun menin yliopistoon (Tokion yliopisto), yksi syy oli, että halusin tehdä jotain. Soluasunnot oli lisäksi jaettu luokittain, oli mm. kendoluokkaa, judoluokkaa, karateluokkaa jne., joten menin sitten karateluokkaan.

NU: Harjoittelitko silloin paljon?

SO: Harjoittelin yliopistossa viiden vuoden ajan ja harjoittelu painottui hyvin paljon kilpailuja varten. Vaikka teimme paljon perustekniikkaharjoituksia, oli tähtäimessä osallistua joka vuosi koulujen välisiin mestaruuskisoihin, jotta saisimme hyviä sijoituksia.

NU: Oliko karate ensimmäinen kamppailulajikokemuksesi?

SO: Peruskoulussa harjoittelin hieman judoa. Mutta harjoittelin myös hyvin paljon pöytätennistä.

NU: Heh, ei oikein kamppailulaji.

SO: Ei. Ja lukioaikana opiskelin hyvin ahkerasti.

NU: Kirjassasi mainitset, että Hironori Ohtsuka opetti yliopistossa. Kuinka usein hän opetti?

SO: Hän oli yliopiston palkkaama ja hän opetti myös muualla. Mutta yliopistolla hän opetti kerran viikossa. Muina aikoina vanhimmat oppilaat olivat vastuussa harjoittelusta.

NU: Minkälaista Ohtsukan opetus oli?

SO: Mielestäni hänen opetuksensa oli hyvin teoreettista. Hän tykkäsi puhua paljon teoriasta.

NU: Saavuit Ruotsiin vuonna 1969 vierailevana tutkijana. Mikä sai sinut jäämään Ruotsiin?

SO: Vaikea kysymys. Eräs yritys lähetti minut Ruotsiin ja minun oli tarkoitus palata Japaniin yhden vuoden päästä. Mutta koska olin vielä melko nuori, en ollut vielä hyvin varma, mitä tehdä elämässäni. Yritys tarjosi mahdollisuutta jäädä Ruotsiin vielä pariksi vuodeksi heidän kustannuksellaan. Jos olisin hyväksynyt ja jäänyt 3-4 vuodeksi ja sitten lopettanut työskentelyn yrityksen palveluksessa, se ei olisi ollut kovin rehellistä, joten päätin erota jo aikaisemmin. Luulen myös, että minua ei kiinnostanut kemiantutkimukset. Karate oli lisäksi hyvin uutta Ruotsissa ja sen parissa oli mielestäni mukava puuhastella.

NU: Kuinka usein opetat esimerkiksi viikossa?

SO: Nykyisin vai kymmenen vuotta sitten?

NU: Nykyisin.

SO: Nykyään opetan 4 kertaa viikossa.

NU: Oliko asia eri kymmenen vuotta sitten?

SO: Toki. Kymmenen vuotta sitten opetin 3 kertaa päivässä.

NU: Olet siis melkein siirtymässä eläkkeelle?

SO: Eeh.. tarkemmin sanottuna nautin harjoittelusta itsekseni.

NU: Kuinka paljon harjoittelet itseksesi?

SO: Harjoittelen itsekseni noin kaksi tuntia päivässä. Se on elämäni mukavinta aikaa.

NU: Onko sinulla jotain tiettyä harjoitusohjelmaa?

SO: Kyllä, minulla on oma harjoitusohjelma, jota teen joka päivä.

NU: Karaten lisäksi sinulle on tuttuja myös monet muut budolajit, kuten iaido, jodo, tai chi jne. Opetatko näitä lajeja ollenkaan?

SO: Opetin niitä joskus, mutten nykyisin.

NU: Milloin opetit niitä?

SO: Aloitin iaidon ja jodon opettamisen jo 70-luvulla, mutta loukkasin kyynärpääni, niin en jatkanut enää sitä. Opettaminen on samalla hyvin tehokas keino opiskella itse. Aloitin tai chi:n harjoittelun vuonna 1973 ja 80-luvulla pidimme paljon tai chi oppitunteja. Nykyisin eräs toinen mustavöinen opettaa tai chi:tä. Itse harjoittelen tai chi:tä joka päivä, mutta en opeta.

NU: Mikä on kaikkein ikimuistoisin kokemus kamppailulajiurallasi?

SO: Hmm.. en voi sanoa jotain tiettyä tapahtumaa… mutta aatteeni on noudattaa budon ideologiaa. Budo tarkoittaa kamppailulajien tietä. ”Löydä elämän polku harjoittelemalla kamppailulajeja”. Olemme kaikki samojen luonnonlakien alaisia. En niinkään mieti menneisyyttä, menneisyys ei koskaan tule takaisin.

NU: Haluaisitko lähettää erityisiä terveisiä tai ”viisauden sanoja” suomalaisille seuratovereillemme?

SO: On olemassa lukuisia kamppailulajeja, mutta me valitsimme karaten. Ja kun harjoittelemme, tavoitteenamme on harjoitella niin sanotusti mahdollisimman oikein. Mutta mikä on oikein, on hyvin vaikea määritellä. Ja lisäksi puhun paljon periaatteista; kehon periaatteista, budon periaatteista jne. Seuraamalla budon periaatteita, voit harjoitella elämässäsi pitkän ajan. Kilpailuakin varten harjoittelu on hyvä asia, mutta se on enimmäkseen nuorille ihmisille. Karate on hyvin ainutlaatuinen, koska nytkin täällä on monta ihmistä, joiden ikä on yli 50 vuotta ja monta, jotka ovat alle kymmenen. Luulen, että missään muussa urheilulajissa tai vastaavassa ei ole samalla tavalla. Tämä on hyvin monipuolista ja voimme harjoitella kaikki yhdessä. Mustissa vöissä on hyvin montaa vanhaa ihmistä. Ja luulen, että koska jokainen aloittaa karaten jostain syystä, jotkin haluavat ehkä tulla voimakkaiksi, sillä se on luontaista ihmiselle ja jos harjoittelet monta vuotta ja tulet vanhemmaksi, sinun täytyy miettiä, mitä olet tekemässä. Ja luulen, että kaikki tulevat sellaiseen päätökseen. Joka tapauksessa, sellaiseen minä itse pyrin. Kehon periaatteita voi harjoitella hyvin pitkään. Minä olen nyt 67 vuotta, mutta mielestäni budon harjoittelussa ei voi siirtyä eläkkeelle.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *