Kokemuksia Wado-leiriltä Berliinissä 2009

kategoriassa: Artikkelit | 0

Berliner Karate Verband e.V. ja Wadokai Deutschland Sohonbu e.V. järjestivät leirin Berliinissä, Saksassa 7.- 9.2.2009, jossa ohjaajina toimivat Bob Nash (7.dan JKF Wadokai) ja Toby Threadgill (Menkyo Kaiden, Shindo Yoshin Ryu jujutsu). Leiriä on järjestetty joka vuosi tähän mennessä noin 3-4 vuoden ajan. Tänä vuonna leirillä oli ensimmäiset suomalaiset osanottajat ja he olivat Niko ja Minna Joen Mawashista.

Bob Nash on USA:n Kansallisen Karateliiton Teknisen Komitean jäsen ja Hideho Takagin (8.dan JKF Wadokai) oppilas. Sensei Nash toimii myös Wado Guseikai USA:n pääohjaajana. Toby Threadgill puolestaan on Takamura-ha Shindo Yoshin Ryu (TSYR) jujutsun tyylisuunnan päämies. TSYR on toinen tänä päivänä elossa olevista ja lähimmistä jujutsutyylien haarautumista, joissa on Wado-ryu karaten juuret.

Niko ja Minna lensivät Joensuusta Helsinki-Vantaalle perjantaiaamuna, josta matka jatkui pienen tauon jälkeen suoraan Berliiniin. Loppupäivä oli hyvää aikaa asettua hotellimajoitukseen ja tarkastaa leiripaikan sijainti, joka oli urheiluhallin liikuntasali mukavan lähellä majoitusta. Samassa hotellissa oli majoittuneena myös muita leiriläisiä. Lauantaina aamiaisen jälkeen leiriläisiä tultiin hakemaan leiripaikalle. Käytännössä treenikassit heitettiin henkilöautoon ja itse leiripaikalle liikkuminen tapahtui kävellen.

Ensimmäiset harjoitukset alkoivat klo 10:00. Ohjaajat esiteltiin ja leirin yleiskuvio käytiin läpi: porukka jaettaisiin kahteen ryhmään, jonka jälkeen sensei Threadgill opettaisi toista ryhmää ja sensei Nash toista. Puolessa välin päivää ryhmät vaihdettaisiin päittäin. Punaisena lankana on se, että kaikki mitä tehdään Wado-puolella, liittyy Shindo Yoshin Ryu:hun ja toisinpäin. Sensei Nash valaisi vielä, että Wadoryu karaten perustajan, Hironori Otsukan Kihon (perusteet) oli jujutsussa, kun taas meidän kaikkien muiden Kihon on karatessa, jonka takia sensei Otsukan liikkuminen on erilaista, kuin meidän muiden. (Huom. Hironori Otsuka aloitti budo-uransa n. 7-vuotiaana japanilaisella jujutsulla ja 30-vuotiaana hän sai Menkyo Kaiden -lisenssin, eli kirjallisen ”todistuksen kaiken tiedon/taidon välittämisestä”. Samoihin aikoihin hän tapasi Gichin Funakoshin, jolta sensei Otsuka oppi okinawalaista karatea. Myöhemmin sensei Otsuka yhdisti tietonsa ja taitonsa näistä molemmista lajeista ja perusti Wado-ryu karaten.)

Tämän lyhyen alustuksen jälkeen aloitettiin yhteisellä alkulämmittelyllä ennen ryhmien jakamista. Ryhmät jaettiin dan-arvoisiin ja kyu-arvoisiin ryhmiin. Sensei Threadgillin puolella teimme erilaisia ja hyvin mielenkiintoisia horjutustekniikoita (Tehodoki). Sensei painotti kaikissa tekniikoissa rentoutta. Hän halusi myös, että ennen kaikkea oppisimme tekniikoista ne muutamat yhteiset periaatteet. Tämä on hyödyllistä siksi, että näitä periaatteita soveltamalla voimme tehdä lukuisia ”omia pariharjoitteita” verrattuna siihen, että käyttäisimme aikaa tiettyjen tekniikoiden kaavamaiseen opetteluun. Pidimme välissä noin vartin pituisen tauon, jonka jälkeen jatkoimme lisää horjutustekniikoiden kanssa.

Reilun tunnin harjoittelun jälkeen pidimme jälleen tauon, mutta tällä kertaa hieman pidemmän, jotta jokainen ehtisi syödä jotain. Tauon jälkeen ryhmät vaihdettiin päittäin. Sensei Nashin puolella teimme aluksi tuttuja karaten perustekniikoita muodossa. Sensei Nash on hyvin vaativa opettaja. Tarkoituksena oli käydä perustekniikkaa enemmänkin, mutta jos ryhmällä esim. oli jokin yksinkertainen perusasia tekniikassa pielessä, ”palattiin takaisin päin” ja paneuduttiin ko. tekniikkaan melko intensiivisesti, joka on tietenkin ihan hyväkin asia. Pidimme taas välissä noin vartin tauon, kunnes jatkoimme loppuajan Kihon Kumite -tekniikoilla. Kävimme lähes kaikki 10 tekniikkaa läpi siten, että tutkimme tekniikoissa olevia mahdollisia horjutustapoja. Osa oli samantyyppisiä, kuin sensei Threadgillin harjoituksissa ja osa samanlaisia kuin syksyllä Timo Klemolan Kumite Gata -leirillä. Ehdimme tehdä lopussa hieman myös Seishan-kataa ja tutkia sen yksityiskohtia. Päivän viimeiset harjoitukset päättyivät klo 18:00, jonka jälkeen menimme hotellille suihkuun ja lepäämään.

Sunnuntain harjoitukset alkoivat myös klo 10:00. Senseit Nash ja Threadgill pitivät treenien alussa lyhyen esittelyn zen-buddhalaisuudesta karatessa. Zen kuuluu hyvin vahvasti mm. japanilaisen karaten filosofiaan, mutta ei Shindo Yoshin Ryu:hun. Shindo Yoshin Ryu:ta pidetään ns. Koryu-lajina (”vanha-tyyli”), kun taas karatea pidetään modernina lajina. Koryu- ja modernien lajien rajana pidetään vuotta 1868 (Meiji-restauraatio). Modernit lajit sisältävät usein do-päätteen (karatedo, judo, aikido, kendo, jne.) ja Koryu-lajeissa on monesti jutsu-pääte (jujutsu, kenjutsu, jne.). Koryu-lajit painottuivat sotataitojen ja vastustajan eliminoimisen harjoitteluun. Modernit lajit painottuvat oman itsensä kehittämiseen henkisesti ja fyysisesti. Leiriläisiä ei yritetty käännyttää uuteen uskoon, vaan tarkoituksena oli ottaa tiettyjä ajatuksia ja menetelmiä zen-filosofiasta ja pyrkiä hyödyntämään niitä jokaisen omassa harjoittelussa. Sensei Nash esitteli mm. hengitystekniikkaa ja keskittymistä auttavia harjoitteita, joita hän opettaa kumite-kilpailijoille ja jopa tuomareille.

Tämän jälkeen pidimme jälleen yhteisen alkulämmittelyn, jonka ohjasi useita kumiten MM-kultamitaleita saavuttanut naiskarateka, jonka nimi ja kansallisuus menivät valitettavasti minulta ohi korvien. Hän oli kuuleman mukaan myös valmentanut uusia MM-kultamitalisteja.

Leiriläiset jaettiin jälleen kahteen ryhmään. Sensei Threadgillin puolella teimme muutamia Idori-tekniikoita TSYR- puolelta, jotka olivat hyvin samantyyppisiä, kuin mitä meillä Wadossa on. Sensei selvensi, että TSYR:n kaikki paritekniikat ovat katoja (kahden henkilön). Katat eivät ole suoria kaappauksia oikeista taistelutilanteista, vaan ne sisältävät teorioita, periaatteita ja harjoitteita, joita harjoitellaan siten, että on ennalta määritelty, kumpi tekniikassa on voittaja (taistelussa eloon jäävä) ja kumpi häviäjä (taistelussa kuoleva). Katassa ei kilpailla. Kahdestaan harjoitellessa toinen antaa oman kehonsa toiselle harjoiteltavaksi ja toisinpäin. Myöhemmässä vaiheessa taitojen kehittyessä otetaan mukaan liikkuminen, eli samat katat tehdään liikkeestä. Harjoittelijoiden edelleen kehittyessä hyökkääjä hyökkää joko tietyllä tai satunnaisella tekniikalla, mutta puolustaja saa oman harkinnan mukaan tehdä vapaan puolustuksen.

Pidimme jälleen pienen tauon, jonka jälkeen jatkoimme Tanto dori -tekniikoilla eli puukkotekniikoilla. Sensei Threadgill oli valinnut taas muutaman Wadon puukkotekniikoita muistuttavat katat TSYR:n puolelta. Katat olivat hyvin mielenkiintoisia ja ne toivat uusia näkemyksiä vanhoihin tuttuihin tekniikoihin. Vaikka moni TSYR:n kata tehdään ilman aseita, on useassa katassa myös puukkoversio, sillä oletuksena samurailla on ollut hakaman vyöllä puukko. Näin ollen monessa aseettomassa katassa olevat liikkeet saavat järkevän merkityksen kun esim. irrottautumisessa käsi viedään juuri tietyllä tavalla lantion edestä alakautta ylös, jolloin tartutaankin puukkoon ja viilletään vastustajaa.

Taas pidemmän ruokailutauon jälkeen vaihdoimme ryhmät päittäin. Sensei Nashin johdolla kertasimme nopeasti perustekniikkaa ja jatkoimme Kihon Kumite -tekniikoiden tutkimista. Sensei Nash muistutti, että myös Wadossa Kihon Kumite -tekniikat ovat katoja, niissä harjoitellaan periaatteita ja teoriaa, ei kilpailua. Lisäksi teimme myös hetken verran Chinto-kataa ja tutkimme sen alun yksityiskohtia. Lopussa teimme kaikki yhdessä sensei Threadgillin johdolla erilaisia kataa muistuttavia vartalonvahvistamistekniikoita, jotka olivat TSYR:sta. Sunnuntain harjoitukset päättyivät myös klo 18:00.

Maanantai-iltana oli vielä kolmen tunnin harjoittelusessio ohjaajille ja mustavöisille sensei Nashin vetämänä. Tämä sessio pidettiin toisella liikuntahallilla paljon kauempana. Onneksi metroilla pääsi sinne varsin mukavasti. Alussa teimme jälleen perustekniikkaa lämmitellen. Tällä kertaa sensei oli paljon tiukempi ohjauksessaan ja hän halusi kaikki vanhimmat ohjaajat eturiviin, jotta pääsisi parhaiten havaitsemaan mahdolliset tekniikkavirheet. Hehän ovat vastuussa oikeanlaisen tekniikan opettamisesta eteenpäin alempivöisille. Perustekniikkaosuuden jälkeen syvennyimme kunnolla Kihon Kumite Jupponme (10.) -tekniikkaan. Tähän saimme monia uusia mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia. Lopuksi jatkoimme vielä Chinto-katan tekemistä.

Leiri oli todella mielenkiintoinen ja Wado-näkemystä/-kokemusta avartava. Wadon voi helposti mieltää samanlaiseksi tyylisuunnaksi kuin muutkin, ja harjaantumattomalle silmälle Wado saattaa näyttää hyvinkin samanlaiselta, mutta ajatusmaailmalta ja vartalonkäytön ”hienomekaniikalta” Wado poikkeaa paljon muista. Sensei Nash selventikin, että Wadoa ei ole tarkoitettu suurten ihmisjoukkojen opettamiseen pienten ja hienovaraisten liikkeiden takia, kun taas esim. hyvä Shotokan-tyylin opettaja voi opettaa täyttä urheiluhallillista karatekoita. Oli todella ihailtavaa katsoa, kuinka rennosti ja vaivattomasti, mutta tehokkaasti ja päättäväisen tarkasti sensei Threadgill esitti TSYR-tekniikoita. Hän oli todella mukava ja sympaattinen opettaja. Hän osasi pitää asiat mielenkiintoisina ja otti opetuksessa mukavasti myös huumorin mukaan.

Leirillä oli osanottajia yhteensä n. 100-150 mm. Saksasta, Ranskasta, Portugalista, Espanjasta, Hollannista, Israelista, Ruotsista ja Suomesta. Toivottavasti pääsemme osallistumaan näille leireille myös tulevina vuosina.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

(lisää kuvia löytyy Kuvat-sivulta)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *