Kokemuksia SKW pääsiäisleiriltä 2010

kategoriassa: Artikkelit | 0

 

easter10_1.jpg

Shingo Ohgami ja Svenska Karatedo Wadokai järjestävät perinteisesti vuosittain kolme leiriä; pääsiäisleirin, kesäleirin ja talvileirin. Joen Mawashista on viime vuosien aikana oltu monesti mukana talvileireillä ja nyt ensimmäistä kertaa osallistujia oli myös pääsiäisleirillä. Minna, Mika ja Niko viettivät treenitäyteisen viikonlopun Herrljungassa 9.-11.4.

Pääsiäisleirin sisältö oli samanlainen kuin talvileirienkin, joten aikataulut ja muut rutiinit olivat tuttuja. Itse harjoituksissakaan ei hirveästi ollut poikkeavuutta aikaisempiin leireihin, mutta silti joka kerta harjoitukset antavat jotain uutta. Leirillä ja matkalla sattui (taas) kuitenkin kaikenlaista pientä mukavaa kommellusta ja ajattelinkin purkaa tässä nyt enimmäkseen vain niitä.

Matka aloitettiin ajamalla henkilöautolla Joensuusta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Perillä tarkoituksena oli pysäköidä auto suhteellisen halvalle pysäköintialueelle, joka oli tiedossa eräältä toiselta reissulta aivan äskettäin. Parkkipaikka ei kuitenkaan ollut käytössä ja aikaa kului uuden paikan etsimisessä. Lopulta löytyi uusi väliaikainen lentoparkki, joka oli juuri kuun alussa otettu käyttöön muiden pysäköintialueiden remontoinnin takia. Siksipä emme tuttua parkkia löytäneetkään.

Ehdimme kuitenkin hyvin lennolle Göteborgiin. Perillä Göteborgin asemalla odottelimme matkalaukkuhihnalla pitkän tovin Mikan kassia, kunnes totesimme, että eihän sitä näkynyt missään. Teimme ilmoituksen kadonneesta matkatavarasta ja päätimme jatkaa matkaa kohti Herrljungaa. Onneksi Mikan karatepuku ei ollut hukassa, vaan se oli käsimatkatavaroissa.

Ennen kuin pääsimme ulos lentokentältä, olivat kentän turvallisuusmiehet katsoneet, että olin sen verran epäilyttävän näköinen tyyppi, että minun laukku piti tutkia. Noh, siispä minut vedettiin ulosmenevien jonosta tarkastuspisteeseen, käskettiin avata laukku, pengottiin se ja vielä kuulusteltiin matkan tarkoitusta. Vastasin, että karateleirille tässä ollaan menossa. Kyselipä turvamies(nainen), että mitä tyylisuuntaa treenaamme!

Vihdoin pääsimme treenailemaan, mutta Mikan harmiksi hänen patjansa oli kadonneessa kassissa. Onneksi sensei Ohgamin avustuksella saimme kuitenkin lainattua ison patjan koulun liikuntasalista. Sensei heitti jopa hauskan vitsin liittyen patjan kokoon, mutta tarkemmat yksityiskohdat jääköön tässä vaiheessa kertomatta. Myöhemmin leirillä selvisi myös Mikan kassin kohtalo. Kassiparka oli erehtynyt väärään koneeseen ja matkannut Kuusamoon. Vihdoin leirin loppupuolella kassi ja omistaja löysivät jälleen toisensa.

Sunnuntaina iltapäivällä lähdimme paluureissulle. Matkaa taitettiin loppupuolella niin kovaa vauhtia, että tien varrella ollut tolppakin vahingossa välähti. Kaasujalkaa emme paljasta. Onneksi voittokirjettä ei kuitenkaan tullut kenenkään postiluukusta; jäi ylitys onneksi ilmeisesti sen verran pieneksi.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

(lisää kuvia löytyy jonkin aikaa www.wadokai.se -sivujen galleriasta, kohdasta Easter Camp 2010)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *