Sensei Ohgami Joensuussa 2011

kategoriassa: Artikkelit | 0

Syksyn Wado-leirillä 30.9.-2.10. oli tällä kertaa poikkeuksellisen huipputasoista opetusta, sillä vieraanamme oli sensei Shingo Ohgami 8.dan ja avustajana sensei Thomas Tössbrant 5.dan. Perjantaista sunnuntaihin kestäneellä harjoitusleirillä oli mukana lähes sata harrastajaa, joista noin kolmasosa oli Joen Mawashin jäseniä. Senseit Ohgami ja Tössbrant olivat nyt ensimmäistä kertaa Joensuussa.

Seurallamme oli jo muutaman vuoden ajan ollut toiveena saada sensei Ohgami vierailemaan Joensuussa. Laitoin pyörät pyörimään viime pääsiäisleirillä Ruotsissa kysäisemällä senseiltä, että oliko hän kiinnostunut tulemaan Joensuuhun syksyllä. Vastaus oli myöntävä, mutta sensei kehotti hoitamaan asian Wado-kollegion kautta. Niinpä otin yhteyttä kollegioon ja asia sai heiltä siunauksen. Pallo heitettiin kuitenkin takaisin minulle ja sain vastuulleni kaikki leirin käytännön järjestelyt. Siitäpä alkoi leirin suunnittelu, sähköpostiviestintä sensein ja kollegion kanssa, treenitilojen varaaminen, leirimainoksen ja opasteiden tekeminen sekä ankara viidakkorummuttaminen. Sitten vain aloimme innolla odottaa leiriviikonloppua pureskellen kynsiä ja huolehtimaan, että leiri onnistuu hyvin. Aikatauluja ja varauksia jouduttiin vielä muokkaamaan, kuten myös leirin lauantai-illaksi suunnitellun ruokailun ohjelmaa ym.

Jännitys oli huipussaan perjantaina viiden aikoihin, kun odottelimme senseitä Joensuun lentokentällä. Onneksi Jussi oli mukana lievittämässä oloa. Nappasimme senseitten matkalaukut mukaan ja lähdimme suoraan hotellille vaihtamaan vaatteet ja sitten heti treenipaikalle Niinivaaran koululle. Olimme järjestäneet saliin vesisankkoja ja rättejä, joilla salin lattia pestiin ennen jokaista harjoitusta. Ideana on, että jokainen karateka siis pyyhkii kostealla rätillä yhden suikaleen salin päästä päähän ja takaisin. Näin treenaajat saavat puhtaan harjoituspaikan ja samalla symbolisesti puhdistavat itsensä. Sama rituaali on käytössä myös sensei Ohgamin leireillä Ruotsissa. Sensein mukaan näin on tehty alun perin myös Japanissa, mutta monet ovat luopuneet tästä perinteestä. Sensei valotti myös, että mistä tahansa paikasta saadaan dojo, kun suoritetaan lattioidenpesurituaali.

Kahden tunnin harjoituksen aikana kävimme alkulämmittelyn jälkeen tehokkaasti läpi wadokai:n vakio-perustekniikat; ido kihon:n (ido=liike, kihon=perus; liikkumisen/liikkeestä tehtävien tekniikoiden perusteet) eli junzuki, gyakuzuki, junzuki tsukkomi, gyakuzuki tsukkomi, samat kette:nä, tobikomizuki ja nagashizuki. Jotkut saattavat ajatella, että ”taasko näitä samoja perusjuttuja toistetaan”, ”nämähän osataan jo” ja ”ei tästä ole mitään hyötyä”. Ei niistä hyötyä olekaan, jos joka kerta tekee esim. sen junzukin samalla tavalla kuin ennenkin. Ajatus on yrittää tehdä jokaisesta suorituksesta parempi kuin edellinen. Pitää harjoitella täysillä. Ehdimme lopussa harjoitella vielä hieman Ippon- ja Ohyo Kumitea.

Perjantai-iltana kävimme syömässä senseitten kanssa ravintola Amarillossa. Saimme sensei Ohgamilta lahjaksi Svenska Wadokai -lehtiä. Lehdissä oli mielenkiintoisia artikkeleita ja kuvia mm. viime leireiltä Ruotsissa. Ilta meni mukavasti keskustellen ja vitsaillen.

Lauantaiaamuna ennen kymmentä, kävin hakemassa senseit hotellilta treenipaikalle. Treeni aloitettiin alkulämmittelyllä, jonka jälkeen sensei Ohgami piti luentoa Miyamoto Musashista ja budosta. Välillä treenattiin parin kanssa luennolla käytyjä periaatteita. Loppuaika treenattiin Pinan Nidan -kataa sekä Ohyo- ja Kihon Kumitea. Treeni lopetettiin klo 12. Päivän toiseen treeniin oli aikaa kolme tuntia, joten sinä aikana kävimme evästämässä ja lepäämässä.

Toisessa treenissä harjoittelimme alkulämmittelyn jälkeen Pinan Shodan -kataa. Sensei Ohgami jatkoi myös luentoaan ja välillä siirryimme harjoittelemaan Kihon Kumitea. Jaoimme luennon jälkeen ryhmän kahtia ruskea- ja mustavöisiin sekä alempiin vöihin. Harjoittelimme ylempien ryhmässä Pinan Sandan, Pinan Yodan ja Kushanku -katoja sekä lisää Ohyo Kumitea. Nyt oli mukavaa saada paljon palautetta suoraan sensei Ohgamilta. Tätähän olin joskus harmitellut, että aina ei meinaa saada oikein mitään palautetta. Onneksi joka leirillä tulee silti pieniä tarkennuksia, sai palautetta tai ei. Kahden tunnin pituisen treenin päätteeksi otimme yhteisen ryhmäkuvan ja vein senseit hotellille suihkuun.

Illaksi olimme varanneet ravintola Fransmannista pöydät. Olin selvittänyt, että sensei Ohgami täyttää marraskuussa 70 vuotta, joten olimme suunnitelleet pienoista ohjelmaa. Ruokailun jälkeen kollegion (sekä Karateliiton) puheenjohtaja Kari luovutti sensei Ohgamille Karateliiton hienon uuden standaarin. Jussi taas edusti Joen Mawashia ja luovutti seuran puolesta senseille englanninkielisen Pohjois-Karjala -kirjan sekä molemmille senseille kehystetyt leirikuvat ja seuran T-paidat. Myöhemmin saimme kuunnella upeaa musiikkia nuorelta kanteleensoiton Euroopan-mestarilta. Loppuilta meni taas mukavan ja mielenkiintoisen keskustelun parissa.

Sunnuntain treeni aloitettiin kymmeneltä jatkamalla luentoa budosta ja tiettyjen tekniikoiden suoritusperiaatteista. Luennon jälkeen teimme yhteiset alkulämmittelyt ja harjoittelimme Sambon Kumitea. Mukaan mahtui jopa vielä yksi Tantodori-tekniikka (puukkohyökkäykseen puolustautuminen). Sitten jaoimme ryhmän taas kahtia ja jatkoimme ylempien ryhmässä katojen ja paritekniikoiden harjoittelua. Harjoittelimme Pinan Godan ja Chinto -katoja sekä jatkoimme Kihon Kumite -paritekniikoita. Kolmen tunnin puurtamisen jälkeen kiitimme senseitä hyvästä leiristä ja toivotimme heidät tervetulleiksi Joensuuhun joskus uudelleen tulevaisuudessa.

Senseitten lento lähti vasta viiden jälkeen, joten ehdimme ennen sitä käydä syömässä kiinalaisessa ravintolassa, Nanassa. Sensei Ohgami kehui ravintolaa ja sanoi, että ruoka oli parempaa kuin heidän vakioravintolassa Göteborgissa. Ruokailuhetket sensein kanssa olivat todella hyvä tapa päästä tutustumaan häneen paremmin. Saimme myös kuulla mielenkiintoisia asioita mm. wadoryu:n historiasta. Viimein saimme toivotettua senseille hyvät kotimatkat ja itsekin pääsimme kotiin rauhoittumaan. Leirijärjestelyistä aiheutunut stressi alkoi lieventyä vasta illan aikana.

Leirihän onnistui lähes kaikin puolin loistavasti. Kiitos kuuluu molemmille senseille, kollegiolle, leirin järjestäjähenkilöille ja tietenkin kaikille osallistujille. Oli hienoa, että saimme noinkin paljon treenaajia mukaan. Sensei Ohgami kehui suomalaisia wado-harrastajia, että olemme kehittyneet paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä varmasti johtuu siitä, että olemme jaksaneet käydä ahkerasti sensein leireillä Ruotsissa ja olemme saaneet nauttia hänen opetuksesta usein myös täällä Suomessa. Varsinkin nyt vuoden sisällä sensei on jo kahdesti vieraillut Suomessa ja parin viikon päästä hän saapuu uudelleen Maarianhaminaan Ogawan 40-vuotisjuhlaleirille. Valitettavasti en itse pääse tuonne osallistumaan, mutta näemme sensein sitten viimeistään Ruotsissa talvileirillä (mikäli matkaan ei tule mitään esteitä tai kommelluksia, joita turhankin paljon on meillä sattunut).

Lisää kuvia Kuvat-sivulla.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *