Kokemuksia SKW Talvileiriltä 2011

kategoriassa: Artikkelit | 0

Starttasimme Joensuusta liikkeelle koleana perjantai-aamuna määränpäänä Ruotsin Länsi-Götanmaa ja Herrljungan perinteinen talvileiri. Matkalla mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Riikka, Minna, Marko ja Jussi. Lensimme ensin Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkui sujuvasti Göteborgiin edelleen lentämällä. Landvetter-airportilta puolestaan vuokrasimme auton, josta matka jatkui Jussin ohjastamana perille. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, sillä koulu Herrljungassa, jossa leiriläiset majoittuisivat, oli vasta päättymässä. Leirin pääohjaaja sensei Shingo Ohgami toivotti meidät tervetulleiksi ja antoi kaikille myös tuoreen SKW-kausijulkaisun luettavaksi. Erityisen mielenkiintoista lehdessä oli sensein artikkeli hänen ja Tomas Tössbrantin syksyisestä vierailustaan Joensuuhun. Sensei oli viihtynyt Suomessa ja kehui niiden treenaajien erottuneen joukosta, jotka olivat käyneet harjoittelemassa myös Svenska Wadokain leireillä.

Leiri käynnistyi juhlallisesti, kun pääsiäisleirillä wadokai-vyönsä vahvistaneille Jussille, Riikalle ja Minnalle luovutettiin ansaitusti komeat dan-diplomit. Riikan diplomin kohdalla oli valitettavasti säästetty mustetta yhden k-kirjaimen (lue: Riika) verran. Osanottajia leirillä oli runsaasti, arvion mukaan yli 150. Leiri koostui neljästä harjoituksesta, joista ehdimme lentoaikataulujen vuoksi osallistua vain kolmeen. Anti oli kuitenkin jälleen laadukasta. Treenit jakautuivat tutusti kahteen osaan. Noin puolet 2 tunnin harjoituksesta oli yhteistä kihon/kata/kumite -osuutta, jonka jälkeen siirryttiin tasoryhmiin ja syvennyttiin tarkemmin karaten saloihin. Puulattia tuli tutuksi etenkin ohyo-kumiten kaatoon päättyvissä tekniikoissa, ja pakotti tekemään ukemin oikein. Päästiinpä ruskeavöitten ryhmässä punnertamaan rystysilläkin erään ruotsalais-sensein ohjauksessa.

Lauantain toisen harjoituksen jälkeen pidettiin dan-graduointi, johon osallistui eri maista yli 20 kokelasta, mukana allekirjoittanut. Kokeessa graduoitiin useissa ryhmissä 1.danista aina 5.danin vyöarvoon saakka. Koe kesti yli 3 tuntia. Rutistuksen jälkeen maistui hampurilaisillallinen mainiossa ja tutuksi tulleessa Daniels’in ravintolassa, joka vastasi jälleen kaikkien leiriläisten muonittamisesta.

Tämäntyyppiset kansainväliset leirit ovat mainioita mahdollisuuksia päästä tutustumaan eri maista tuleviin treenaajiin ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia karatesta ja muustakin asiaan liittyvästä. Monet kasvot leirillä olivat ennestään tuttuja, jonka lisäksi saimme tilaisuuden tutustua myös uusiin ihmisiin. Tästä esimerkkinä vietimme hauskaa iltaa brittiläisten treenaajien kanssa. Karaten ohella keskustelua riitti varsinkin jalkapallosta, tatuoinneista ja maitten kulttuurieroista.

Tällä kertaa säästyimme kommelluksilta. Aikataulut ja yhteydet toimivat hyvin, navigaattori opasti mennen tullen ja kenenkään matkalaukut eivät siirtyneet väärälle jatkolennolle toisin kuin joskus on käynyt. Oikeastaan ainoa asia mikä aiheutti päänvaivaa, oli vuokra-auton tankkaaminen. Edistykselliseen etanoli-skodaan kun ei uskaltanut tankata mitä tahansa menovettä. Lopulta E85 osoittautui oikeaksi vaihtoehdoksi, ja reissu kääntyi loppuaan kohti Landvetterin tax free -myymälöitten kautta. Kotiin saavuttiin sunnuntai-iltana jälleen arvokkaita kokemuksia takataskussa (ja diplomeja putkilossa). Kiitoksia vielä kaikille osallistujille!

© Mika Levy, Joen Mawashi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *