Kokemuksia SKW pääsiäisleiriltä 2012

kategoriassa: Artikkelit | 0

Itseltäni jäi taas Ruotsin talvileiri väliin, nyt tällä kertaa nivustyräleikkauksesta toipumisen takia. Noh, jospa tänä vuonna onnistaa. Ainakin pääsiäisleirille pääsimme jälleen tänä vuonna. Mukana oli minun lisäkseni Mika, Minna ja Riikka. Lähdimme tuttuun tapaan liikenteeseen perjantaiaamuna lentäen Joensuusta Helsinki-Vantaalle. Sieltä matka jatkuikin tällä kertaa Tukholmaan, josta vuokra-autolla ajelimme Ruotsin halki leiripaikalle Herrljungaan. Automatka kesti noin kuusi tuntia taukoineen. Maisemat olivat todella upeat varsinkin Vättern-järven rantaa pitkin ajellen. Tämä reittivalinta oli tällä kertaa edullisin. Lennot Göteborgiin olivat paljon kalliimpia ja aikataulutkaan eivät olleet oikein sopivia.

Leirin aikataulut ja harjoituksien sisältö olivat jälleen tutut ja turvalliset, kuten aikaisempina kertoina. Nykyisin sensei Ohgami on pyytänyt korkea-arvoisimpia leiriläisiä näyttämään ryhmässä katan ja sensei itse sitten selostaa, miten eri tekniikat tulisi suorittaa. Sensei on myös ottanut jonkun leiriläisen ja pyytänyt tekemään esim. jonkin yksittäisen tekniikan ja sitten pyytänyt muita leiriläisiä vertaamaan omaan suoritukseensa. Hienoa, että muutkin ohjaajat saavat enemmän näkyvyyttä.

Majoituimme tällä kertaa muutaman ruotsalaisen kanssa. He olivat aikaisemmin olleet WIKF:ssa Suzukin alaisuudessa, mutta tämän menehtymisen jälkeen ovat siirtyneet enemmän ja enemmän Wadokain piiriin. Samassa luokkahuoneessa olisi pitänyt olla myös englantilaisia, mutta he halusivatkin mennä meistä hieman kauemmas rauhallisempaan paikkaan majoittumaan.

Leirillä järjestettiin perinteisesti kyu- ja dan-vyökokeet. Dan-kokeessa oli tällä kertaa 19 osallistujaa, minä mukaan lukien suorittamassa 3.dan-vyöarvoa. Vyökoetta tahkottiin reippaalla vauhdilla. Kokelaat jaettiin viiden hengen ryhmiin, jotka kerrallaan olivat esittämässä tekniikoita. Aluksi tehtiin kihon-osuus, sitten kata-, kumite- ja lopuksi ji yu kumite -osuus.

Joka osion jälkeen olin aivan poikki ja märkänä hiestä. Olinkin pohdiskellut ennen koetta, että itselläni olisi kolme heikkoutta; kunto, jännittäminen ja nivustyrän leikkausalueella jo viikon ajan ollut pieni vihlominen. Kuntoni oli varmasti laskenut vuoden vaihteen jälkeen tulleen pienoisen treenimotivaation puutteen takia. Onneksi kuitenkin jaksoin suorittaa tekniikat melko hyvällä terävyydellä vielä lopussakin. Kaikki peruskatat tehtiin putkeen vain pienen hetken tauoilla. Viivytin tarkoituksella joidenkin katojen kohdalla omaa aloittamista, jotta saisin nollattua itseäni enemmän edellisen katan jäljiltä.

En ollut jostain syystä jännittänyt vyökoetta etukäteen, joten ajattelin, että jännitys iskee sitten heti kokeen alussa. Näkyvä jännittäminen kokeen aikana jäi lopulta kuitenkin ehkä melko vähäiseksi. Se silti aiheutti välillä pientä tärinää. Välittömästi kumite-osuuden jälkeen alkoi migreeni. Kun kävelin esitysalueelta takaisin penkille, huomasin näkökentässäni sokean pisteen. Nyt kun muistelen tarkemmin, niin minulle jo oli tullut odottelupenkillä pientä päänsärkyä ennen kumite-osuutta. Koin varmaan, että kun kihon- ja kata-osuuksista selvitään, niin sitten loppu menee melkein itsestään ja kokeen jännitys sitten alkoi laueta migreenillä. Vastaavanlaisia tapauksia on ollut ennenkin. Kokeen aikana leikkausalueen kipu ei muistutellut itsestään yhtään tai sitten en vain ehtinyt sitä huomata. Varmaankin kokeesta tullut adrenaliini vaikutti siihen.

Vyökokeen jälkeen katsomosta tuli eräs tanskalainen 12-vuotias pikkutyttö antamaan ylävitosen. Olimme tavanneet hänet aikaisemmalla Berliinin leirillä ja neuvoimme häntä katoissa, koska oli menossa kisoihin. Hän on todella lahjakas tapaus. Tilanne oli vaan jotenkin niin mahtava. Siitä sitten heti pari särkylääkettä migreeniin ja kuulemaan yleisössä olleiden ensikommentteja. Kävimme sitten saunassa ja sokea piste näkökentästä alkoi jo hävitä. Päänsärky silti hieman lisääntyi. Onneksi sekin silti lieventyi illan mittaan, kun pääsin syömään ja makoilemaan patjalle. Tosin lihakset alkoivat välillä kramppailemaan ja siitäkös syntyi paljon komiikkaa.

Sunnuntain treenin otinkin sitten rauhallisesti, koska joka paikka oli kipeänä ja pikkuisen vielä päätä jomotti. Joku olisi varmaan luullut krapulaksi, jos käyttäisin alkoholia. Treenin jälkeen oli luvassa vielä yhteinen siivous ja ruokailu, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tukholmaa ja Arlandan lentokenttää.

Ajelimme paluumatkan peräkkäin hämeenlinnalaisten kanssa. He olivat lentäneet Ruotsiin hieman myöhemmällä lennolla kuin me, jonka takia ajelimme leiripaikalle erikseen. Pysähdyimme paluumatkalla yhdessä syömään Ingelstan Pizza Hutissa. Ruoka oli todella hyvää. Loppuvaiheessa aloimme tarkistella, että paljonkos meillä on vielä aikaa ehtiä kentälle. Laskelmiemme mukaan aikataulu olisi äärimmäisen tiukka. Lähdimme siitä sitten ajelemaan jäljellä olevaa n. 150 km matkaa melkoisella vauhdilla. Mietimme, että meidän tulee vielä ehtiä löytää huoltoasema, tankata ja luovuttaa auto sekä ehtiä lentokenttäbussiin ennen check-in:iin menoa. Onneksi saimme puhelimitse sovittua autovuokraamon kanssa, että autoa ei tarvitse tankata, sillä he voivat tehdä sen pientä korvausta vastaan, joka veloitetaan sitten luottokortilta. Tällä saimme ostettua itsellemme hieman lisäaikaa. Onnea oli myös matkassa, kun lentokenttäbussi oli juuri lähdössä pysäkiltä, kun olimme luovuttaneet auton. Riikka juoksi ja viittilöi bussia pysähtymään ja ehdimme vielä kyytiin. Luppoaikaa kentällä ei paljoa sitten jäänytkään, kun pääsimme koneeseen. Loppumatka meni ongelmitta, tosin hyvin väsyneenä.

Kiitokset jälleen sensei Ohgamille, leirin muille järjestäjille, hämeenlinnalaisille leiri- ja matkakumppaneille, Mikalle vyökokeessa erittäin hyvänä parina olemisesta ja jollekin korkeammalle taholle, että paluumatka meni hyvin kaikesta huolimatta. Saa nähdä, että osallistunko tänä vuonna ensimmäistä kertaa Ruotsin kesäleirille. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Lisää kuvia jonkin aikaa www.wadokai.se -sivujen galleriasta, kohdasta Easter Camp 2012.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *