Sensei Nash Joensuussa 2012

kategoriassa: Artikkelit | 0

Syksyn Joensuun wado-leirillä oli jälleen kerran poikkeuksellisen huipputasoista opetusta; ohjaajana oli sensei Bob Nash 7.dan Wadokai. Sukujuuriltaan puoliksi amerikkalainen ja puoliksi japanilainen 54-vuotias Nash on syntynyt Japanissa, mutta asuu tällä hetkellä Amerikassa. Perjantaista sunnuntaihin kestäneellä leirillä 28.-30.9. oli mukana 75 karatekaa, joista yksi jopa Ruotsista asti. Leiripaikkana oli viime syksyn leiriltä tuttu Niinivaaran koulun liikuntasali.

Sensei Nash oli ennastaan tuttu minulle ja muutamalle muulle suomalaiselle Berliinissä järjestetyiltä Shindo Yoshin Ryu & Wadokai -seminaareilta. Olin aluksi yhteydessä Nashiin vuodenvaihteen tienoilla sähköpostitse ja kysyin hänen halukkuutta ja mahdollisuutta tulla opettamaan Suomeen. Sensei vastasi, että hän tulisi mielellään ja voisimme keskustella asiasta lisää seuraavalla Berliinin seminaarilla helmikuun lopussa. Tällä välin keskustelimme Suomen wado-kollegion kanssa leirin järjestelyistä ja pohdimme sopivaa paikkaa ja ajankohtaa. Syksyn Joensuun leiri tuntui sopivimmalta. Berliinissä sitten löimme asian lukkoon sensein kanssa.

Nash saapui Joensuuhun perjantaina puolen päivän jälkeen. Mukana saapui myös Lotta Ruotsista. Veimme matkatavarat meille, sillä he majoittuivat viikonlopuksi kotiimme. Majoitimme tuttuun tapaan myös Lassen (hän tosin saapui vasta illalla treenien jälkeen). Kävimme vielä ruokailemassa ennen leirin ensimmäisiä harjoituksia.

Harjoitukset aloitettiin klo 18:30 ja ne kestivät kaksi ja puoli tuntia. Aloitimme jopa niinkin perusasioista, kuin nyrkin oikeanlaisesta muodostamisesta. Tärkeässä roolissa ovat pikkurilli ja peukalo. Jatkoimme sonobazuki- ja junzuki-tekniikoilla loppupäivän. Sensei Nash purki tekniikat useisiin pienempiin osiin, joita harjoiteltiin erikseen. Monelta löytyi paljon korjattavaa tai parannettavaa, mukaan lukien myös itseltäni esim. palautuskäden korkeus kyljessä. Sensei painotti myös, että lyötäessä ja palauttaessa tulisi keskittyä kyynärpäähän. Kun kyynärpään työntää eteen tai vetää taakse, niin nyrkki kyllä seuraa automaattisesti perässä. Tällä tavalla saadaan käsi paremmin rennoksi, nopeammaksi sekä oikeaan asentoon. Harjoituksissa tuli monta muutakin hyvää pointtia, mutta en ala niitä kaikkia tässä listaamaan.

Illalla treenien jälkeen palasimme kotiin. Jussi kokkaili meille hyvää ruokaa ja tutustutimme sensein suomalaiseen saunakulttuuriin. Saunominen oli kuulemma hänelle aivan uusi asia. Hän tuntui olevan utelias ja ihmetteli saunomisen tarkoitusta. Sensei taisi kuitenkin tykästyä saunomiseen, sillä saunoimme viikonlopun aikana joka ilta.

Lauantaiaamun harjoittelu aloitettiin aikaisin klo 9 pelkästään mustavöisille tarkoitetulla treenillä. Kävimme läpi Kihon Kumite -tekniikoiden perusajatusta. Luulen, että tästä tuli uutta asiaa hyvin monelle. Kaikki pohjautuu siis japanilaiseen budoon ja miekkailutaitoon, joissa on mukana aina käsite sente. Sente tarkoittaa aloitetta, tehdä aloite. Kyseessä ei siis ole yksinkertaisesti hyökkääjä ja puolustaja, vaan hyökkääjä A ja hyökkääjä B. Toisin sanoen ukemi ja torimi. Uke = vastaanottaa (receive) ja tori = ottaa (take). Torimi tekee (ottaa) aloitteen (sente) ja alkaa painostaa ukemia, jolloin ukemin on pakko hyökätä. Kihon Kumite nro. ykkösen tapauksessa ukemi hyökkää tobikomizukilla. Torimi reagoi väistämällä hiukan ja ohjaamalla hyökkäyksen menemään ohi. Ukemi jatkaa hyökkäystään gyakuzukilla, jolloin torimi jälleen väistää ja nyt samalla tekee vastahyökkäyksen. Ukemi vastaanottaa torimin tekemän tekniikan.

Kihon Kumite -tekniikat sisältävät vielä monia muita pieniä mielenkiintoisia ja järkeviä yksityiskohtia. Minun on hyvin vaikea kirjoittaa näitä helposti ymmärrettävään muotoon. Varmaankin siksi aiheesta on yleisesti hyvin vähän kirjallisuutta. Parhaiten pystyisin välittämään tiedon näyttämällä. Jos olet harjoitellut esim. kendoa tai jotain klassista jujutsua hyvän opettajan ohjauksessa, uskon, että ymmärtäisit käsitteet paremmin.

Noin 100 minuutin pituisen harjoituksen aikana emme varsinaisesti harjoitelleet eri Kihon Kumiteiden tekniikoita, vaan pelkästään jo nro ykkösen kanssa työskennellessä tuli paljon asiaa. Pidimme harjoituksen jälkeen vartin tauon, jonka jälkeen jatkoimme kaikille yhteisellä treenillä aina klo 12:30 saakka. Jatkoimme perustekniikan harjoittelulla sekä teimme Pinan-katoja.

Kävimme parin tunnin pituisen tauon aikana lounaalla ravintola Kerubissa. Klo 14:30 palasimme harjoittelemaan klo 18 saakka. Pidimme välissä pienen tauon. Jatkoimme edelleen perustekniikoiden ja Pinan-katojen kanssa työskentelyä.

Saimme jälleen runsaasti pieniä yksityiskohtia ja perusteluita, miksi jokin asia tulisi olla näin ja jokin tekniikka suorittaa näin. Vaikka esim. sensei Ohgami opettaa samoja tekniikoita ja asioita, niin moni asia aukesi sensei Nashin selostamalla. Moneen asiaan löytyi jokin järkevä peruste. Luulen, että moni harrastaja on lopettanut treenaamisen ainakin osittain turhautumisen takia, kun opettajat eivät ole osanneet järkeistää asioita. Harrastajat ovat saattaneet kokeilla jotain suoraviivaisempaa/kamppailullisempaa ”mättämis”-lajia ja se on tuntunut toimivammalta. En yhtään väheksy näitä muita lajeja, sillä ne ovat varmasti tehokkaita, jos opetus on laadukasta. Wadon luonne kuitenkin poikkeaa näistä monista muista lajeista siten, että niissä käytetään enemmän ulkoisia lihaksia ja voimaa (toki tekniikkaakin), kun taas wadossa voimantuotto korostuu syvistä lihaksista tai ”sisältä” ja pehmeästi. Tuskin tuokaan tuli nyt tieteellisesti aivan oikein ilmaistua, mutta asiaan perehtyneet ymmärtänevät erot.

Illalla saunomisen jälkeen menimme syömään ravintola Amarilloon. Nash ei Amerikan ulkopuolella ollutkaan aiemmin käynyt meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja pöytäkeskustelut mielenkiintoisia.

Sunnuntain treeniajat ja myös aiheet olivat hyvin pitkälle samat kuin lauantaina. Dan-treeneissä aamulla teimme Chinto-kataa. Osasyynä tälle oli lauantai-iltana näyttämäni video näytöksestä, jossa esitin Chinton. Sensei poimi sieltä muutamia ongelmakohtia, joita sitten treeneissä työstimme.

Päivän loppua kohden väkeä alkoi vähentyä, sillä suuri osa leiriläisistä oli kauempaa, niin he joutuivat lähtemään kotimatkalle hyvissä ajoin. Viimeisessä treenisessiossa mustat vyöt eriytettiin omaan ryhmään harjoittelemaan Seishan-kataa. Kataa treenatessa tulisi työstää jotain yksittäistä tekniikkaa, ei siis joka kerta aloittaa alusta ja tehdä loppuun. Muutaman kerran voi tehdä koko katan eri nopeuksilla lämmittelynä, mutta sen jälkeen treenaaminen tulisi kohdistaa johonkin katan yksittäiseen liikkeeseen tai ehkä korkeintaan muutamaan peräkkäiseen. Tällä tavalla katan treenaaminen on tuotteliasta. Pelkän ulkomuodon ja askelkuvion suorittaminen on Nashin mukaan ajan haaskausta. Ulkomuoto/askelkuvio ei itsessään ole tärkeä; se voi olla millainen tahansa. Mutta jos ulkomuotoon sisällytettyjä periaatteita ei harjoittele/tutki, katan treenaaminen ei varmastikaan tunnu mielekkäältä. Muistampa tapauksen joskus vuosien takaa, kun olin menossa vetämään treenejä ja pukukopissa mainitsin, että tänään on kata-treenit, yksi harjoittelija vaihtoi karatepuvun pois päältään ja marssi ulos sanoen, että ei inhoa mitään muuta yhtä paljon kuin kata-treenejä.

Illalla olimme taas kotona ja nautimme Jussin tekemästä ruoasta sekä saunoimme. Olimme kutsuneet taas viime syksyltä tutun kanteleensoittajan esittämään upeaa soittoa. Annoimme sensei Nashille muistoksi kehystetyn leirikuvan ja tietenkin seuran logolla varustetut t-paidat senseille sekä Lotalle.

Maanantaina aamupäivällä kävin viemässä sensein ja Lotan lentokentälle. Molemmat kiittivät vieraanvaraisuudesta ja sensei sanoi mielellään tulevansa uudelleen Suomeen, jos hänet vain kutsutaan. Uskon, että hänet kutsutaan uudelleen, sillä hänellä on Suomen wadolle vielä niin paljon annettavaa.

Leirin anti oli todella suuri. Menee varmasti pitkään, että saa treenattua ja sisäistettyä kaikkia leirillä tulleita asioita. Silti sensei Nash kehui suomalaisten tasoa ja asetti meidät samalle viivalle ruotsalaisten kanssa. Selvästikin sensei Ohgamin vaikutus on ollut havaittavissa. Leirin ilmapiiri oli mukavan rento. Sensei Nash pyrki välittämään tietoaan kaikille leiriläisille mahdollisimman paljon. Nashin opettaja olikin sanonut hänelle, että nämä tiedot eivät ole kenenkään omaisuutta ja hänen tulisi jakaa sitä eteen päin.

Kiitos sensei Nashille hyvästä opetuksesta, leirin järjestelytoimikunnalle leirin käytännön asioiden hoitamisesta sekä kaikille osanottajille mukanaolosta. Toivottavasti teitte leiriltä paljon muistiinpanoja ja jaksatte treenata niitä kovasti.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *