Wadokai World Cup 2015

kategoriassa: Artikkelit | 0

Japanin Nagoyassa järjestettiin Wadokai World Cup 2015 -kisat 15.-16.8. Olimme Saaran kanssa melkein kaksi viikkoa kestävällä reissulla treenaamassa, katselemassa nähtävyyksiä ja osallistumassa kisatapahtumaan. Edellisen kerran vastaavat kisat olivat vuonna 2010, joissa olin mukana vain katsomassa. Tällä kertaa osallistuin kisoihin ja kisojen yhteydessä olleisiin vyökokeisiin.

japan15_1

Matkamme alkoi torstaina 6.8. Joensuusta. Saavuimme lentäen Helsingin kautta Nagoyaan perjantaina aamulla, josta jatkoimme heti luotijunalla Tokioon. Japanissa oli ennätyskuuma kesä tänä vuonna; lämmintä oli jopa 35 astetta parhaimmillaan. Paita kostui hiestä jo pelkästä kävelemisestä. Tokiossa suuntasimme heti Wadokain pääkonttorille, jossa ahkerasti kolmen miehen voimin valmisteltiin tulevia kisoja. Ehdimme kuitenkin hieman turista senseiden Shimuran ja Katon kanssa ja antaa heille Muumisuklaata tuliaisena.

Seuraavaksi suuntasimme Tokyodon kauppaan ostamaan Saaralle uutta karatepukua ja kirjailtua vyötä. Olimme hiukan eksyksissä lähellä kauppaa, mutta onneksi paikalliset auttoivat mielellään, kun heiltä kysyi apua. Löysimme liikkeen ja pitkän sovituksen jälkeen löytyi myös sopiva puku ja vyö. Valmistukseen menisi kuitenkin melkein viikko, emmekä olisi sitä enää Tokiossa silloin hakemassa. Onneksemme Tokyodo oli menossa Nagoyan kisoihin pitämään omaa myyntipistettä, joten he voisivat ottaa puvun ja vyön mukaan kisapaikalle, josta saisimme ne sitten noudettua.

Maksun suoritettuamme lähdimme kiireen vilkkaa etsimään hotelliamme Ikebukurosta. Samassa hotellissa majoittui myös ruotsalaiset ystävämme Lotta ja Johan sekä Petteri Tapanilan Erältä. Pian sisäänkirjautumisen jälkeen lähdimme yhdessä reissun ensimmäisiin treeneihin. Sensei Takagin ohjaamat treenit pidettiin läheisessä liikuntasalissa. Treenipaikalla tapasimme paljon muitakin tuttuja treenaajia mm. Ruotsista, Englannista ja Hollannista. Treenisalissa oli varmaan vielä kuumempi ilma kuin ulkona. Salissa ei ollut ilmastointia, vaan ainoastaan muutama puhallin aseteltiin salin reunoille pyörimään. Ohjaajat varoittelivat treenaajia lämpöhalvauksen vaaroista ja kehoittivat kaikkia tankkaamaan nestettä riittävän usein. Treenit menivät lähes samalla tavalla, kuin  mitä olin edellisellä Japanin reissulla Takagin treeneissä kokenut. Monipuolisen alkulämmittelyn jälkeen harjoittelimme Ido Kihonin ja katat Pinaneista Chintoon. Treenien jälkeen kävimme Lotan, Johanin ja Petterin kanssa illallisella ennen nukkumaan menoa.

Lauantaina kävimme samalla porukalla Harajukun kaupunginosassa Oriental Bazaarissa ostelemassa matkamuistoja ja tuliaisia. Sen jälkeen kävimme yhdessä Petterin kanssa Meiji Shrine -temppelissä ja viereisessä Yoyogi-puistossa katselemassa nähtävyyksiä. Sitten menimme takaisin hotellille hetkeksi lepäämään ennen illan treenejä Ikebukuro Sports Centerissä, korkean rakennuksen kahdeksannessa kerroksessa. Samassa paikassa olin suorittamassa 4.dan vyökoetta viime reissulla. Tässä treenisalissa oli onneksi ilmastointi, mutta ei se kovin paljoa auttanut. Puku kostui treenin aikana ihan märäksi hiestä. Sensei Takagin ohjaamat treenit kulkivat jälleen lähes tutulla kaavalla. Nyt pääsimme harjoittelemaan lisäksi myös Kihon Kumitea. Illalla kävimme jälleen samalla porukalla yhdessä muiden ruotsalaisten kanssa syömässä. Kävimme eräässä kalaravintolassa, jonka tarjonta ei ollut oikein minun ja Johanin mieleen. Siispä kävimme vielä myöhemmin toisessa ravintolassa nauttimassa kunnon pihviateriat.

japan15_2

Sunnuntaina aamulla kävimme pesemässä karatepukuja ja muuta likapyykkiä kolikkopesulassa. Saaran epäonneksi hänen treenipuvun takki oli jumiutunut pesukoneeseen ja repeytynyt takahelmasta. Repeytymiskohtaan oli myös tullut ikäviä ruskeita jälkiä. Pienen saksilla leikkelyn jälkeen puvusta sai hieman siistimmän ja onneksi sillä pystyi kuitenkin vielä treenaamaan. Päivällä kävimme kiertelemässä Akihabaralla, josta palasimme taas hotellille odottamaan illan treeniä. Tämä treeni pidettiin taas eri liikuntasalissa eikä siellä tietenkään ollut puhaltimia parempaa ilmastointia. Treenin ohjasi jälleen sensei Takagi.

Maanantaina menimme taas Harajukulle, mutta nyt shoppailemaan Takeshita-dorille. Sieltä sai myös herkullisia kreppejä jäätelö-, kermavaahto-, mansikka-, ym. täytteillä. Illalla Saara, Petteri, Lotta ja Johan lähtivät sensei Okumachin treeneihin Yokohamaan ja itse menin sensei Takagin treeneihin Ikebukuro Sports Centeriin. Takagin treenit olivat jälleet tutut ja turvalliset. Okumachin treeneissä ei ollut kovin paljoa treenaajia, joten he saivat todella paljon henkilökohtaista palautetta. Saaran mielestä treenit olivat todella hyvät.

japan15_3

Tiistain ohjelmassa oli vierailu Asakusaan Senso-ji -temppelille ja ostoskadulle. Paluureissulla hotelliin kävimme vilkaisemassa kuuluisaa Shibuya Crossingin ihmisvilinää sekä Hachiko-koiran patsasta. Takagin iltatreenit olivat jälleen eri liikuntasalissa, nyt pikkuisen kauempana kuin aikaisemmat. Treenitauoilla suosituimmat paikat olivat puhaltimien edessä. Jalkapohjat alkoivat olla kipeinä ja rakoilla treenaamisesta ja päivän kävelyistä.

Keskiviikkona oli aikainen herätys, sillä lähdimme Saaran kanssa Fuji-vuorelle. Matka lähti junalla Shinjukusta Otsukin asemalle. Sieltä toisella junalla Mt. Fuji -asemalle, josta oli bussikuljetus kohti vuoren huippua 5th Station -asemalle. Matka kesti yhteensä noin kolme tuntia. Vaikka emme olleet aivan vuoren huipulla, olivat näkymät aivan huikeat. Kävimme kävelemässä vuoren rinteellä olevalla kävelyreitillä kuutisen kilometriä. Välillä ilma oli pikkuisen epämukavan kylmää, mutta välillä auringon sopivasti paistaessa, oli taas mukavan lämmintä. Kävelyreitin varrella tuli usein vastaan erikoisia huokoisia kiviä, jotka olivat varmaankin tulivuoren purkauksesta. Paluumatka pois vuorelta tapahtui päinvastaisessa järjestyksessä. Meillä oli treenivarusteet mukana vuorella, sillä välittömästi palattuamme Shinjukun asemalle, lähdimme junalla Yokohamaan sensei Okumachin ohjaamiin treeneihin. Mukaan tuli myös Lotta ja Johan. Nyt treeneissä oli vieläkin vähemmän treenaajia mukana, joten saimme koko ajan yksityiskohtaista palautetta tekemisestämme. Treenin jälkeen kävimme yhdessä Sensein kanssa illallisella ja sitten palasimme Tokion keskustaan.

japan15_4

Torstain pidimme lepopäivänä ja nukuimmekin puoleen päivään saakka. Petteri oli aamulla lähtenyt paluulennolle Suomeen. Illalla kävimme Lotan ja Johanin kanssa illallisella sekä eräässä jäätelöbaarissa, jossa jäätelöntekijät lauloivat asiakkaalle laulun samalla, kuin valmistivat jäätelöt.

Perjantaina matkasimme Saaran kanssa luotijunalla Nagoyaan, kun Lotta ja Johan lähtivät paluulennolle Ruotsiin. Nagoyassa tapasimme hämeenlinnalaiset Jarin ja Harrin, jotka olivat saapuneet sinne muutamaa päivää aikaisemmin. Kävimme tarkastamassa viikonlopun kisapaikan, Aichi Prefectural Gymnasiumin. Olimme ottaneet treenivarusteet mukaan, joten treenasimme siellä noin tunnin ja totutimme jalkojamme kisatatamiin. Osallistuisimme siis Harrin kanssa kisoissa Suomen edustajina miesten kata-sarjaan. Jari kävi treenin aikana kuuntelemassa kansainvälistä konferenssia. Kisojen tiedotus ei ollut tällä kertaa oikein onnistunut, sillä kellään ei tuntunut olevan selkeää tietoa ilmoittautumispaikasta, aikatauluista yms.

Kisojen avajaisseremonia pidettiin lauantaina aamulla. Minun ja Harrin sarja alkoi vasta iltapäivällä noin kolmen aikoihin, joten ehdimme käydä siinä välissä Saaran puvun ja vyön Tokyodon myyntipisteeltä. Kisoissa minulle sattui avauskierrokselle vastaan Kiinan edustaja, jonka voitin tuomariäänin 4-1. Kaikkien täytyi avauskierroksella tehdä Seishan, jonka jälkeen sai itse valita, minkä katan esittää. Harrin epäonneksi hänen vastustajakseen avauskierroksella sattui japanilainen 7-kertainen Japanin mestari ja 2-kertainen maailmanmestari. Vaikka Harrin suoritus oli hyvä, vei Japanin kisakone voiton. Itselleni seuraavana vastustajana oli Portugalin edustaja ja molemmat teimme Chinton. Voitin hänet äänin 5-0. Semifinaalipaikasta taistelin USA:n edustajan kanssa. Voitin hänen Wanshun Naihanchillani äänin 4-1. En todellakaan odottanut pääseväni näinkään pitkälle. Saara teki hyvän kannustustyön yleisön joukossa.

japan15_6

Sunnuntaina aamulla avajaisseremonian jälkeen jatkui miesten kata-sarjan semifinaalit. Sain vastustajakseni japanilaisen Shota Iton, joka voitti minun Niseishin Chintollaan kirkkaasti 5-0. Ito voitti lopulta koko sarjan ja hopealle tuli Harrin vastustajana ollut toinen japanilainen katatykki. Itse jäin siis jaetulle pronssille erään saksalaisen kisaajan kanssa. Saamani kisakokemus oli mahtava. Lähdin tosiaan hakemaan vain kokemusta ja olin todella yllättynyt mitalisijoituksestani. Kisaajien joukko oli kirjava, sillä osallistujia oli 30 maasta. Kisoissa oli runsaasti eri sarjoja ja uutena tällä kertaa oli yli 50-vuotiaiden kata-sarja. Illalla kävimme Saaran, Jarin ja Harrin kanssa mitali-krepeillä.

japan15_7

Maanantaina kisatapahtuma jatkui tekniikkaseminaarilla. Ensimmäiset harjoitukset alkoivat noin klo 10 aamupäivällä ja ne kestivät klo 12 saakka. Tunnin lounastauon jälkeen pidettiin toiset harjoitukset, jotka kestivät noin klo 17 saakka. Harjoittelimme taas Kihonin, katat ja Kihon Kumitea. Jokaisen osuuden ja katan ohjasi eri japanilainen opettaja. Näin saimme kokea mukavasti erilaista opetusta. Opetuskieli oli pääasiassa japani, jonka tulkki aina parhaansa mukaan yritti kääntää englanniksi. Seminaarin jälkeen jäimme vielä hetkeksi valmistautumaan seuraavana päivänä pidettäviin vyö- ja lisenssikokeisiin.

Vyökoepäivä alkoi aikaisin aamulla rekisteröinneillä. Pitkän odottelun jälkeen ensimmäisenä oli katatuomarilisenssikoe. Sensei Sonoda pyysi minua taas yhdeksi katan esittäjäksi vastaavalla tavalla, kuin viime Englannin reissullani. Tällä kertaa ehdin nopeasti valita itselleni Chinton. Neljän muun katan esittäjän kanssa teimme katat ja lisenssikokelaat arvioivat suorituksemme samalla, kun tuomarit arvioivat myös meidän tekemistämme. Kokelaiden arvioinnit tuli sitten olla tarpeeksi lähellä tuomareiden arviointeja, jotta kokeen pääsi läpi. Tuntui jännältä miettiä, että ei katan tekemistä tarvitse yhtään jännittää, sillä ei minun tekemistäni siinä arvioitu, mutta silti sitä arvioitiinkin.

Tuomarilisenssikokeen jälkeen alkoivat dan-kokeet. 1.-3.dania yrittävät olivat omassa ryhmässään ja 4.-7-dania yrittävät olivat omassaan. Kokelaita oli yhteensä todella paljon. Tällä kertaa oma koe sisälsi normaalin Ido Kihonin lisäksi pakollisena Seishan-katan ja jonkin vapaavalintaisen katan (tein Chinton), Kihon Kumite Ipponmen (1.) ja jonkin vapaavalintaisen (tein Yonhonmen, 4.) sekä vapaata ottelua. Dan-kokeiden jälkeen pidettiin vielä ohjaajalisenssikokeet, joihin Harri osallistui. Koko tilaisuus kesti pitkään. Dan-kokeiden välissä, Kihon-osuuden jälkeen, pidettiin vielä tunnin mittainen lounastauko. Toki mieluummin sitä haluaakin, että arvioijat eivät ole nälkäisiä ja ärtyisiä. Lopulta noin viiden aikoihin viimeisetkin kokeet olivat ohi ja saimme tietää tuloksemme. Minä läpäisin 5.dan kokeen ja Harri läpäisi 2.kyu ohjaajalisenssikokeen, hieno homma! Minulle tyypillinen jännittäminen oli taas jonnekin hävinnyt ainakin suoritusten ajaksi, vaikka tauoilla ja odottaessa omaa suoritusvuoroa saattoikin hieman jännittää. Ilmeisesti sitä itsevarmuutta on tullut huomaamatta kehitettyä. Migreenikin jäi onneksi tulematta, vaikka se yhdessä vaiheessa hieman tuntui tekevän tuloaan.

japan15_8

Keskiviikkoaamuna olikin sitten paluu takaisin Suomeen. Noin kymmenen tuntia kestäneen lennon jälkeen jouduimme odottelemaan Helsingissä vielä reilut viisi tuntia, ennen kuin pääsimme lentämään Joensuuhun.

Tämäkin reissu oli taas todella mahtava. Paikalliset ihmiset olivat jälleen unohtumattoman kohteliaita ja ystävällisiä. Treenaamisessa on nyt päässyt kokemaan kaksi eri ääripäätä; puolitoista vuotta sitten tammikuussa treenisalin lattia oli niin kylmä, ettei siinä voinut kauaa paikallaan seisoa paljain jaloin ja nyt tällä kertaa treenisalissa oli aivan hikisenä jo pelkästä karatepuvun pukemisesta. Toki onhan vielä tietenkin lumessa paljain jaloin treenaaminen vielä kokematta, mutta kuitenkin. Kyllä mahdollisuuksien mukaan tulee entistä enemmän yrittää lähteä Japaniin asti treenaamaan. Kuten viime Japanin reissun matkakertomuksessani hieman mainitsinkin, eivät vanhat huippu-senseit välttämättä enää kovin pitkään ole siellä vaikuttamassa. Nyt kuluneen kesän aikana arvostetut senseit Toru Arakawa 9.dan JKF ja Hironori Ohtsuka II 10.dan Wadoryu Renmei olivat nukkuneet pois. Rauha heidän muistolleen. Onneksi vielä ainakin saamme nauttia sensei Takagin ja muiden hyvien ohjaajien opeista.

© Niko Utriainen, Joen Mawashi ry

Jätä vastaus