Karaten kesäleiri käkikellojen maassa 2016

kategoriassa: Ajankohtaista, Artikkelit | 0

Helsinki-Vantaa heinäkuisena sunnuntai-aamuna klo 4:50. Odotellaan lennon lähtöä kohti Sveitsiä. Edessä on kuuden päivän mittainen Sveitsin wadokain kesäleiri vuoristoseudulla Filzbachissa. Leiriä ohjaamaan tulee Roberto Danubio 7.dan wadokai. Seurueessa mukana on Mirka Kouvolasta. Suomesta leirille tulee myös muutama treenaaja Ahvenanmaalta.

(”Edullinen” 15 euron välipala lentokentällä)

Lento Frankfurtin kautta Zürichiin sujuu ongelmitta ja lentokentältä päästään perille reilun tunnin juna/bussimatkan jälkeen. Leiri pidetään n. kilometrin korkeudella lähellä Itävallan rajaa. Näkymät ovat häkellyttävät, postikorttimaisemien vuoristoa joka puolella. Bussi tuo kapeita teitä pitkin leiripaikalle, joka on iso urheilukeskus Sportzentrum Kerenzerberg. Kapeista teistä kertoo jotain ehkä se, että mutkaisimmissa osissa bussikuski kysyy radiolla, onko vastakkaisesta suunnasta tulossa raskasta liikennettä. Mikäli on, bussi jää tien sivuun odottamaan ennen kuin ajaa mutkaan.

Mittari näyttää +28, mutta viileämpää on onneksi luvassa tulevina päivinä. Saapuessamme paikalle urheilukeskukseen muu leiriväki on juuri jakanut huoneet. Minä saan kämppikseksi Markuksen Ogawasta. Markus puhuu suomea yhtä paljon kuin minä ruotsia, joten keskustelemme englanniksi. Seuraavana ohjelmassa on esittelykierros, jonka pitää Roberto-sensein velipoika Alessandro Danubio 6.dan. Erityisesti häneltä saan pitkin leiriä monia hyviä vinkkejä tekniikan hiomiseen. 


(Aamu käynnistyi tatamin putsauksella)

Urheilukeskuksesta löytyy liikuntasalin ohella mm. uimahalli, squash-tilat, punttisali, tenniskentät, urheilukenttä, frisbeegolf -rata sekä juoksu- ja luontopolut. Näistä muista aktiviteeteistä ei tosin paljoa ehdi nauttimaan tiiviin treeniohjelman vuoksi. Treenejä on 3kpl päivässä: aamulla 2h, iltapäivällä 2h ja illalla 1,5h. Nälkää leirillä ei tarvitse nähdä. Hotelliaamiainen on klo 7, lounas alkupaloineen klo 12:15 ja päivällinen jälkiruokineen klo 18:15. Tämän jälkeen alkaa vapaa-aika, jota kukin viettää tyylillään, useimmat oluen äärellä tuttavien kanssa seurustellen.

Leiriläisiä on tullut sveitsiläisten ohella ainakin Italiasta, Saksasta, Unkarista, Luxemburgista, Ruotsista ja Suomesta. Joka päivä pääsee puhumaan (ainakin hitusen) kaikilla neljällä kielellä, joita on joskus opiskellut. 


(Hulppeat näkymät treenisalin ikkunoista)

Treenit etenevät selkeästi rakennetun kaavan mukaan. Aamun ensimmäinen tunti on kihonia, joka on samalla päivän hikisin osuus. Siitä seuraava tunti on kataa, jota treenataan aluksi yhdessä, jonka jälkeen jakaudutaan tasoryhmiin: värivyöt, 1-2.dan ryhmä sekä 3.dan+ylemmät -ryhmä. Viime mainittua ohjaa Roberto-sensei. Kaikissa ryhmissä tehdään kuitenkin aina samaa kataa. Viikon aikana treenataan kaikki pinan-katat sekä lisäksi seishan, chinto, bassai ja jion.

Iltapäivisin teemana on kumite. Leirin aikana tehdään paljon erilaisia peruspariharjoitteita sekä sovelluksia niihin. Kihon kumite -tekniikkasarjasta harjoitellaan kaikkia muita paitsi nro 6 ja nro 10. Yhtenä päivänä tutustutaan myös kumite-gataan ja viimeisen leiripäivän paritekniikat koostuvat tantodorista. Päivän kolmas treeni on ns. vapaatreeni. Ideana on, että jokainen osallistuu treeniin ja harjoittelee itse valitsemiaan tekniikoita. Ohjaajatiimi kiertelee salissa ja käy korjaamassa ja auttamassa treeniväkeä. Mielestäni treenipäivien kokonaisuus on erittäin onnistunut.


(Skandinaavien retkikunta sensein seurassa: vasemmalta Markus ja Minna Ahvenanmaalta, sensei Roberto Danubio, Mirka, Chister Ruotsista, Brage Ahvenanmaalta, Laila Ruotsista sekä allekirjoittanut)

Roberto-sensein ohella ohjaajina toimii neljä muuta Sveitsin wadokain ohjaajaa: Alessandro Danubio 6.dan, Eveline Danubio 5.dan, Benito 4.dan sekä eräs 5.dan, jonka nimeä en muista. Leirin kantavana teemana on käsien välinen yhteys. Jos hikitekäsi on heikko, koko kehon asento ei pidä. Sensei korostaa myös ajatusta, jonka mukaan alavartalon pitää olla kuin kallio ja samalla ylävartalon rento. Näistä riittääkin pähkäiltävää koko poppoolle.


(Yhdessä Alessandro Danubio sensein kanssa)

Torstai-iltana pidetään myös 1-3.dan vyökokeet. Kokelaita on seitsemän, kaikki sveitsiläisiä. Kokelaitten keski-ikä lienee alle 25v. Taitotaso on mielestäni erittäin hyvä ja kaikki kokelaat läpäisevät kokeensa. Kokeiden tekniikkalista koostuu ido kihonista, neljästä pakollisesta katasta ja yhtä monesta valinnaisesta katasta, kuin monettako dania on suorittamassa. Paritekniikoina on kihon kumite 1-2 pakollisina kaikille sekä lisäksi 1 ylimääräinen kihonkumite toista dania yrittäville, ja 2 ylimääräistä kihon kumitea kolmatta dania suorittaville. Ji yu kumitea kokeissa ei nähdä.

Perjantaina puoliltapäivin leiri tulee päätökseen. Tunnelma on ollut mitä mainioin. Jokainen on saanut mietittävää omaan tekniikkaansa ja kotimatkan voi aloittaa tyytyväisin mielin. Roberto-sensei kertoo, että hän varaa seuraavan kesän leirille tilat jo ennen kuin tämä leiri päättyy, ja ilmoittautua voi pian jo ensi kesän tilaisuuteen. Suosittelen leiriä kyllä lämpimästi kaikille vyöarvosta tai kokemuksesta riippumatta!


(Mirka ja minä postikorttikuvassa)

Leirin jälkeen ehdimme Mirkan kanssa tekemään pienen visiitin myös Zürichin keskustaan, josta matkamme lentokentälle metrolla. Vaihto Frankfurtissa uhkaa mennä kiireiseksi myöhässä olevan lennon vuoksi, mutta myöhästymiseltä onneksi vältytyään tällä kertaa. Kone Helsinki-Vantaalle laskeutuu klo 00:30 la-aamuna ja loppumatka kotiin sujuu niinkuin suunniteltu. Mukava leiri, kyllä kannatti, jos kiinnostuit, älä mieti vaan ilmoittaudu mukaan ensi kesäksi!

Kirjoitti Mika Levy

Jätä vastaus